Ohtakarin retkipäivä alkoi aamulla kihelmöivällä jännityksen tunteella, kun astui parvekkeelle ulos. Millainen sää? Lämpöä noin 10 astetta, tuulen huminaa ja hieman auringon paistetta. Vaatteita riittävästi mukaan ja tietenkin runsaat eväät ja suunta kohti Ohtakaria. Nähdessämme ensimmäisen kerran Ohtakarin punaiset kalastajamökit mieleen tuli heti, Saaristokylän lapset-kirjat ja -elokuvat. Tuntui, että olimme palanneet ajassa taaksepäin.
Esimmäisenä tehtävänä lähdimme ryhmän kanssa maalaamaan akvarellimaalauksia.
Meri kutsui meitä selkeästi luokseen, koska jokainen meistä lähti kävelemään suoraan siihen suuntaan, ilman vastaehdotuksia. Tehtyämme akvarellimaalaukset valmiiksi, pääsimme "virallisesti" aloittamaan tutustumisemme saaren saloihin.
Matkamme alkoi punaisesta mökkikylästä, jonka rautainen portti tervehti meitä ensimmäisenä seuranaan vanha maitokärry. Kuvaamataidon tehtäviin sisältyi motiivikuvien ottaminen ja yhdessä päädyimme kuvaamaan erilaisia ovia. Saaren ovien "kirjossa" näkyi selkeästi eri vuosikymmenet; vanhasta kalastajakylän ajoista nykypäivän trendioviin.
Yllä vain muutamia ottamiamme kuvia.
Saapuessamme näköalapaikalle huomasimme metsämansikoiden kukkivan. Voi miten paljon!
Kiivettyämme näköalatorniin nautimme näköalasta ja otimme muutaman valokuvan muistoksi. Kierreltyämme mökkikylää huomasimme huussirivistön. Näky oli hilpeyttä herättävä.
Jatkoimme matkaa välillä tunnistaen ja ihastellen kasvillisuutta, puustoa ja ympäristöä. Löysimme jopa hauskoja ja houkuttelevia kiipeilypuita!
Eväiden syönnin jälkeen suuntasimme kohti leirikeskusta ja "keltaista taloa" eli Luotsiasemaa. Matkalla ihailimme ja ihmettelimme muun muassa Laiskajaakon rinkiä ja suurta kiviröykkiötä, jonka keskellä oli puuristi.
Kyseisellä alueella oli paljon erilaisia kivikkoalueita. Merenrannan läheisyys ja kovan tuulen puhallus toi tullessaan meren pauhun ja voiman tunteen. Tältä alueelta löysimme myös neliömetrin tutkittavaksi taiteen ja ympäristö- ja luonnontiedon keinoin.
Uteliaisuus myös voitti ja päätimme käydä kuikkaamassa leirikeskuksen läheisyydessä sijaitsevaan mökkiin.
Jatkoimme matkaa kohti merenrantaa ja lähdimme seuraamaan rantaviivaa. Hypimme kiviltä toisille ja välillä pysähdyimme ihailemaan merimaisemaa ja erilaisia kiviä.
Päästyämme tuulelta suojaan huomasimme, että kivet hohkavat selkeästi lämpöä ja kädellähän se täytyi tarkistaa, että tuntemus on oikea. Ja olihan se!
Lopulta meidän oli noustava rantaviivalta ylös polulle, koska rannalle oli rakennettu mökkejä ja emme halunneet kulkea niiden pihojen läpi. Kävellessämme eteenpäin polkuja jatkoimme kasvien tunnistamista, tosin vaihtelevalla menestyksellä. Palattuamme nuotiopaikalle päätimme vielä viimeistellä tekemämme kartan kyseiseltä alueelta, nauttien samalla "kioskin" antimista.
Retkipäivän jälkeen jäi hyvä mieli ja muistona muun muassa paljon valokuvia sekä kuumottavat kasvot voimakkaasta tuulen huminasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti