Kesäkuinen päivä Ohtakarilla (Anna, Heidi, Sussu ja Tanja)



Avoimin mielin lähdimme aurinkoisena päivänä kohti Ohtakaria. Saavuttuamme Ohtakarille ajoimme hiekkarantojen ohi, joista olimme jo ennakkoon kuulleet. Edessämme aukeni mielenkiintoinen seikkailu, monine muotoineen. Ohjeiden annon jälkeen lähdimme innostunein mielin tutustumaan saareen. 

Aamupäivällä kävelimme kohti kalastajatorppia. Mieleemme nousi muisto lapsuuden tarinoista, joita Astrid Lindgren on luonut; Pelle ja Pampula Saltkråkanin maisemissa. Matkalla otimme valokuvia ympäröivästä maastosta ja sen kasvustosta. Paikallinen mökkiläinen esitteli meille omaa pihamaataan ja sen istutuksia. Aamupäivän reitti on merkitty karttaan punaisella. Kävelyn aikana kukin kuvasi omat kuvasarjansa (pyöreää muotoa, ovenkahvoja, talonpäätyjä sekä kalastukseen liittyviä yksityiskohtia). Kiertämisen jälkeen siirryimme tekemään maisema-akvarellia pengerretylle rantakivikolle, aurinko helli vielä tuolloin meitä ja tuuli oli tyynempää. 









Piknikeväät ja niiden nauttijat herättivät saarella vierailevien valokuvaajien mielenkiinnon. Omatekoiset herkut maistuivat luonnon helmassa mitä maittavimmilta! Tämä oli retkemme mieleenpainuvin paikka.


Päivä jatkui sinistä reittiä pitkin. Poikkesimme matkalla katsomaan maisemia näköalatornista. Pihlajan huumaava tuoksu oli pistävä erityisesti näkötornin lähistöllä. Koivujen runkojen kauttaaltaan harmaa väritys herätti mielenkiinnon. Perinteinen valkoinen ja musta väritys puuttui lähes täysin.




Tuuli voimistui mitä lähemmäs rantaviivaa pääsimme. Maasto muuttui karummaksi ja vaikeakulkuisemmaksi. Levähdimme rantakivikossa, jossa teimme neliötehtävän. Tuuli oli rannalla erittäin voimakasta, mutta sinnikkäästi havainnoimme aluettamme. Isoista rantakivistä huokui menneiden viikkojen lämpö, kun istuimme niiden päällä maisemaa ihailemassa.





Neliön alue Ohtakarin rannassa

Aaltojen kohistessa rantakivikkoon tarkkailemme rannassa sijaitsevaa neliön aluetta. Aallokon jylinä on voimakasta lisättynä puuskittaisen tuuleen, kohina on vaikuttava. Elämän rajallisuus ja äärettömyys kiteytyvät molemmat valitsemassamme neliössä. Huojuvat heinäkasvit taistelevat armotonta luontoa, karua kivikkoa vastaan, loistaen vehreydessään. Elämän helminä nousevat esille neliöllä olevat kukkaset, valkoiset ja punaiset, sinnikkäät taisteilijat. Kaksi sisukasta muurahaista vaeltaa määrätietoisesti kohti määränpäätään. Rantakivet syleilevät maata eri muodoissaan; aika ja vesi on muovannut niitä yksilöllisiksi, ainutlaatuisiksi kappaleiksi.


Video neliön alueesta




Isojen ”mukulakivien” päällä oli erikoista vihreää ainesta. Mietimme oliko se sammalta tai sientä? Niin ja ovatko kivet olleet joskus meren peitossa?


Tämän jälkeen suuntasimme kulkumme kivipolulle, joka kulki aivan rannan tuntumassa. Horisontissa siintävä meri yhdistettynä vähäpuiseen ja aukeaan kivikkoon, jossa jäkälän peittämä maa antoi maisemalle kontrastia, toi mieleen Lapin erämaat. Karuista olosuhteista huolimatta pihlajat kukkivat täydessä loistossaan myös tällä kohdalla saarta.





Matkan varrella havaitsimme uudempaa mökkirakentamista, hirsihuviloita. Tämä oli täysi vastakohta aiemmin nähdyille vanhoille ja ajan patinoimille saaristolaismökeille, joista huokui eletty elämä ja luonnon vaikutukset.

Loppureitillämme metsänpohjan kolmiulotteisuus teki meihin vaikutuksen. Saniaiset peittivät maastoa aaltoilevasti. Viimein saavuimme takaisin lähtöpisteeseen, jossa viimeistelimme karttaamme ja kertasimme raportoiden päivän keskeistä antia.


Saari paljasti meille monet kasvonsa erilaisine maastoinen ja olosuhteineen. Oli yllättävää havaita, kuinka erilaiselta pieni saari näytti sen eri osissa. Päivä tarjosi meille monipuolista elämystä ja kokemusta, niin luonnosta kuin ihmisenkin muokkaamasta ympäristöstä. Tehtävämäärä tuntui aluksi melko työläältä, mutta lopulta tehtävien toteutus sujui mutkattomasti mukavassa hengessä. Mukava, erilainen koulupäivä!




3 kommenttia:

  1. "Vihreä aines" on keltakarttajäkälää, joka saa kaiken tarvitsemansa ilmasta. Jäkälissä elää sieni ja levä erittäin tiiviissä symbioosissa.

    Keltakarttajäkälistä lisää tietoa esim. tästä http://www.luopioistenkasvisto.fi/Sivut/jakalat/keltakarttajkl.html Olkoon tuo myös esimerkki yhdestä verkosta löytyvästä ALUEELLISESTA kasvioista. Petrihän on tuolta päin kotoisin ....

    VastaaPoista
  2. Ai niin...saaren korkein kohta on juuri tuolla kohden eli n. 10 m merenpinnasta. Jos maa kohoaa täällä n. 9 mm vuodessa niin pienellä laskulla selviää milloin kyseiset kivikot on kohonneet meren syleilystä....

    VastaaPoista
  3. Jänskää! Pitää lähteä tuonne biitsille tai seikkailemaan omien lasten kanssa ensi kesänä, kun tänä kesänä ei ehditty.

    VastaaPoista