maanantai 7. lokakuuta 2013

retki Kuusamoon

RETKI KUUSAMOON( JP)

Kuvaus paikasta ja Matkasta
Ohtakarin retken "korvaus retkenä" tein retken rukan maisemiin. Sää ei
meitä suosinut. Vettä ei suoranaisesti satanut, mutta pientä tihkua oli
ilmassa ja sää oli sumuinen. Ruka sijaitsee Kuusamon kaupungissa ja on
esitteiden mukaan vaara, jonka yhteydessä on hiihtokeskus
laskettelurinteineen hiihtolatuineen ja kävelyreitteineen.

Menomatka Kuusamoon sujui autolla. Matka oli mielenkiintoinen
luontoelämys sekin. Näimme poroja useaan kertaan. Kahdesti ne
kuljeskelivat tiellä ja kolmesti söivät tien reunalla pellolla tai
metsässä. Porot olivat suorastaan hellyttäviä. Aivan ennen Ruka tunturia
näimme myös yhdellä järvelle kymmenittäin joutsenia. Niitä oli varmaan
reilusti yli sata. Joutsenet huutelivat toisilleen vedessä, sitä oli
hauska seurata. Valitettavasti sateinen sää ja märkä ranta hieman
häiritsivät luonnon näytelmää.

Ajatuksia Rukan tunnelmista
Kun saavuimme rukakylään tunnelma oli kuin suoraan alppikylästä. Kylän
vierestä lähti kävelyreitti. Reitin varrella luonnon kauneus vei
mukanaan. Ruska oli jo enimmäkseen ohitse, mutta keltaista ja punaista
sävyä näkyi vielä varvuissa, koivuissa ja heinissä.

Kulkureittimme alkoi tekojärveltä joka oli aivan rukakylän vieressä
Tekojärven vesi näytti tummalta ja siihen oli rakennettu isompi laituri
ja veneelle kiinnityslaituri. Suuremman laiturin merkitystä pohdimme ,
ja päädyimme että siitä joko kalastetaan tai mennään uimaan. Tekolammen
takana sumun verhoaman oli rukan rinteet . Siellä näkyi myös
hiihtohissejä.

Tekolammen jälkeen kävelimme kävelyreittiä pitkin ja ihailimme mäntyjä,
jotka nousivat jylhinä korkeuksiin. Osa oli jo kelottuneita ja osa aivan
sammaleen peitossa. Kaltevalla vaaralla kasvavat puut näyttivät
hienoilta taivasta vasten. vaikka taivas ei ihan kirkas ollutkaan : )

Polulta poikkesi portaan ylös vaarana rinnettä pitkin. Kiipesimme sinne
Portaiden päässä oli ihana kivi. Jos sää olisi ollut suotuisa, sen
juurella olisi voinut syödä eväitä. Kiveltä oli hienot näköalat .
Ylhäälle oli rakennettu rivitaloasuntoja matkailijoille, joten tulimme
alas pientä polkua pitkin.

Polulta pääsimme "punaiselle" kulkureitille. Reitti oli päällystetty
puna-oranssin sävyisellä hiekalla tai turpeella. Ihan tarkkaan sen
koostumusta osannut päätellä. Polkua pitkin kävelimme rinnettä ylöspäin
ja käännyimme vasemmalle pienemmälle kärrytielle, joka vei aivan yhden
rinteen juurelle heinikko tasanteelle.

Kärrytien varressa oli hauskoja puita, jotka kasvoivat suoraan kivien
päältä. Puu on sitkeä sen juuret kiertää kivenkin etsiessään ravintoa.
Tästä paikasta muodostui meidän lempipaikka. Puut olivat ihastuttavan
näköisiä.

Päästyämme heinikkotasanteelle ihailimme ylöspäin menevää rinnettä ja
kauniita heinikon värejä. Heinikossakin syksyn värit ovat hienosti
esillä. Näkymä kärrypolullekin oli kaunis. Puut reunustivat tietä ja
syksyinen heinä antoi maisemalle "iloisen ilmeen"


Kuvaus paluu matkasta
Heinikolta lähdimme pois iloisin mielin, kaikilla olikin jo nälkä ja
sään takia päätimme syödä eväämme sisätiloissa. Reitti kulki aluksi
samaa tietä kuin tulomatkakin, mutta lopussa kiersimme tekojärven
toiselta puolelta. Kaikille jäi säästä huolimatta mukavat muistot
pienestä kävelystä rukan maisemista

2 kommenttia:

  1. Ruka on tunturi, jonka korkeus 492m eli ei ole vaara

    VastaaPoista
  2. Kyllä se on vaara vaikkakaan tunturin määritelmä ei ole yksiselitteinen ja korkeudesta johtuva,,, Mainosmiehet teki siitä aikoinaan tunturin. Vaikka tästä lisätietoa http://fi.wikipedia.org/wiki/Tunturi

    VastaaPoista